Keski-ikä-cowboy Aikuisen miehen elämästä

Normaali - uusi normaali?

Kun tällainen keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskinkertaisuus alkaa etsiä merkitystä elämälleen huomaan pohtivani kaltaisteni merkitystä. Toki on niin, että yhden ihmisen tai edes kokonaisen kanssa merkitys suuressa mittakaavassa on täysin olematon. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei muista mitään. Vai kuinka paljon Sinä päivittäin pohdit vaikkapa armenilaisten kansanmurhaa tai Amerikan intiaanien kohtaloa?  Kuitenkin usein aamukuuden bussissa katsellessani kanssatyömuurahaisiani ihmettelen, että mitäpä tapahtuisi jos porukka yksissä tuumissa päättäisi downshiftata, saada burnoutin tai lähteä vuodeksi Intiaan löytämään itseään? Mitä jos työssäkäyvät ja yrittäjät olisivatkin sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja suhteessa siihen mitä he saavat? Mitä jos yrittäjä ajattelisi, että ei ole hänen duuniaan olla verottajan, työeläkeyhtiöiden ja ay-liikkeen maksujenkerääjä ja eteenpäintilittäjä ilman mitään korvausta? Mitä jos työmatkautolijamme olisivatkin sitä mieltä, että automatisoitu ylinopeusvalvonta on vain autoverotuksen yksi osa ja ei vaan maksaisi? Mitä jos isät ja äidit päättäisivät olla lähettämättä parhaita poikiaan puolesta vuodesta vuoteen isänmaan käyttöön? 

 

Kaikki edellä mainittu ja moni muukin on mahdollista. Monet nyt jo näin tekevät mutta suuri ja tunnollinen enemmistö ei. Suuri enemmistö uskoo vielä, että tämä maa on meidän yhteinen projekti. Että me olemme samaa kansaa jolla on yhteinen missio. Mutta mitä jos tämä usko katoaa? Mitä jos verotus alkaakin tuntumaan ryöstöltä? Mitä jos virkamiehet vaikuttavat vain hyväpalkkaisilta kiusantekijöiltä? Mitä jos poliitikot vaikuttavat vain omaa narsismiaan toteuttavilta Brysselin ja valtionyhtiöiden suojatyöpaikkaa kärkkyviltä parasiiteiltä? Mitä jos maa jossa elämme ei enää tunnu omalta maalta vaan joltain vieraalta?

 

Keskiluokka on monesti ollut se joka saa muutoksen aikaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Näin kävi 1930-luvun Saksassa. Venäjän Putin on turvassa koska Venäjällä keskiluokka on niin heikko ja jopa Suomessa Tarja Halosen äänestivät valtaan kokoomusnaiset. Ärsytetty tai harjaanjohdettu keskiluokka on siis vaarallinen.

 

Itse uskon, että suomalaisen elämä ei ole koskaan ollut niin hyvin kuin se on nyt. Me voimme esimerkiksi pestä kätemme sellaisella vedellä jota suuri osaa planeettamme väestöstä ei saada koskaan edes juodakseen. Voi olla, että olemme hiukan pehmentyneet yltäkylläisyytemme keskellä. Voi olla, että sukupuolineutraalivessa ei olisi ollut se kaikista tärkein kysymys Dresdenissä 15.2.1945. Mutta hyvä näin. Huonomminkin voisivat asiat olla ja eihän sitä ole pakko kaikkea niin vakavasti ottaa. Mutta sen olen huomannut, että aika moni kokee, antavansa enemmän kuin saa ja toisaalta, osalla taas sen, että yhteiskunnan (ts. veronmaksajien) tulee täyttää jokainen toive jonka vain kehtaa ja keksii esittää. Ja osa meistä kehtaa ja keksii. Tämä siitä huolimatta, että itse ei ole koskaan tuottanut yhtään mitään yhteiseen kassaan. Osa jopa matkusta melko pitkältä luoksemme esittelemään innovaatiokykyään tällä sektorilla.

 

No edellä niin paljon valitusta ja siihenhän pystyy jokainen, mutta olisiko jotain tällä keskinkertaisuudella tarjota jotain tilalle? Itse miettisin aluksi, että mikä on Suomi-nimisen projektin tarkoitus. Itse ajattelisin, että tämä tarkoitus olisi tarjota kansalaisilleen mahdollisuus elää meidän elämäntapamme mukaista elämää, mahdollisuutta tarjota lapsillemme tulevaisuus vapaassa maassa, mahdollisuutta elättää itsensä ja perheensä omalla työllään, vanhemmillemme hyvä vanhuus. Itse en usko, että meidän tarvitsee pelastaa koko muuta maailmaa, että meidän tarvitsee yrittää poistaa maailmasta kaikkea pahuutta, että meidän tulee taata, että jokainen elää yli 100-vuotiaaksi tai loputtomia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen veronmaksajien kustannuksella. Uskon myös, että pääosa aikuisista ihmisistä on aikuisten oikeasti aikuisia ja, että me emme tarvitse verorahoin ylläpidettyjä korvikemammaa ja -pappaa kertomaan koska voimme  ostaa kaljaa tai miten kävellä metsässä. 

 

Jos minä saisin päättää:

aloittaisin jo ne normitalkoot. En usko, että kaipaamme hirveästi lisää säännöksiä säätelemään sitä miten asiat tulee tehdä. Esimerkiksi rakentamisessa ollaan alati lisääntyvällä säätelyllä mielestäni päästy lähinnä siihen, että rakennusten käyttöikä vain lyhenee. Parhaiten tuntuvat kestävän ja toimivan ne talot jotka rakennettiin ennen sotia ilman juurikaan mitään määräyksiä.

Onko todella niin, että kaikkien ja erityisesti mei(s)tä fiksuimpien tulee olla kunnalla ja valtiolla töissä ja erityisesti hallinnossa? Ja kun vaikuttaa siltä, että kaikki oikeat työt on jo ajat sitten tehty käytetään julkisenpuolen työaikaa laatimaan ohjeita siitä miten roskia kerätään tienreunasta, kuinka soratien kuoppia ei itse saa täyttää ja paljoon muuhun taloudellista toimintaa haittaavaan puuhasteluun. Samaan aikaan kun esimerkiksi vanhainkodit kärsivät jatkuvasta henkilökunta- ja resurssipulasta. Eli kunnan ja valtion tulisi jatkossa tuottaa pääsääntöisesti vain hoiva-, koulutus- ja turvapalveluita.

Työttömyysturvan, joka nykyisellään turvaa työttömyyden todella tehokkaasti, uudistaisin vastikkeelliseksi. Eli työttömyysturvaa saisi, ainakin jonkun aikaa, mutta jotain pitäisi myös sitä vastaan tehdä. Vaikka sitten risusavottaa, roskienkeräämistä tai muuta.

Hyväksyisin myös sen, että jokainen elämä päättyy kuolemaan. Siinä eivät paljoa pyöräilykypärät ja omassaautossa tupakointikiellot auta. Mutta kaikella pelotteleminen kyllä lamaa kaiken riskinoton. 

On myös niin, että nykyinen hyvinvointi saavutettiin muutamassa kymmenessä vuodessa, vanhempiemme kovalla työllä, yhtä nopeasti tai jopa nopeamminkin se voidaan myös hukata. Historia on täynnä entisiä korkeakulttuureja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat